?

Log in

No account? Create an account
20 April 2008 @ 09:41 am
Alkaa kotiinpaluu kylla kelpaamaan. On reissaaminen ihanaa eika mulla sinansa mitkaan jarjettomat tuskat ole, mutta vahan pieneksi ja yksinaiseksi koen itseni toisinaan, ja vahan ulkopuoliseksi kun en ole sita espanjaa kuitenkaan kiitosta enempaa oppinut.... Ja taalla on valilla vaan niin vitun kuuma, etta on kyvyton tekemaan mitaan koko paivana, kun aamukymmenen jalkeen lampotila on sellainen etta viiden minuutin kavelyn jalkeen oot varma kuolevasi lampohalvaukseen... Huomenna edessa koko paivan bussimatkustusrumba, mika on totaalisen naurettavaa suomalaiseen (tai edes intialaiseen) tieverkostoon tottuneelle.... matka jonka meinaan taittaa ei meinaan varmaan ole kovin paljoa sataa kilsaa enempaa, ja joudun tosiaan heraamaan auringonnousun aikaan jos haluan olla auringon laskiessa maaranpaassani. Tuntuu totaalisen alyttomalta kuluttaa koko paiva sadan kilometrin matkustamiseen, mutta minkas teet.. tuskin ma kavellen nopeammin perille paasen kuitenkaan...
Ja yksi asia mista voi olla iloinen suomessa, on se etta vaikka hyttysia on ihan luvattoman paljon, niin ne ei levita mitaan vitu malarioita ja trooppisia ihottumia... Sit taalla on sellaisia kivoja pikkukarpasia (sandfly englanniksi, ei hajuakaan miksi sita suomeksi nimittaisin) jotka syo mun nilkat joka yo vereslihalle ja levittaa myos jotain trooppisia ihovainokuumosairauksia etta on joo ihan vitun kiva heraa joka aamu ja laskea kaikki keskimaarin kakskyt uutta syomajalkea ja arvuutella etta sainko jonkun otokan mukana jotain kivoja tuliaisia suomeen tuotavaksi... Kivointa on, etta ne on tosiaan niin pienia ettei siita soposta pinkista hyttysverkosta jonka ostin Intiasta ole nyt mitaan hyotya kun noi perkeleet lentaa siita lapi. ja kutittaa niin helvetisti, voin kertoa.
Olen myos lahestulkoon valmis varjaamaan tukkani mustaksi ja maksamaan omaisuuden ruskeista piilolinsseista, silla olen kurkkuani, ei, korviani myoten taynna tata ihanaa skandinaavista eksotiikkaa joka on ilmeisesti vahan yliarvostettua paikallisen vaeston keskuudessa... Nyt tiedan milta siita "Suomen ensimmaisesta neekerista" joka raportoitiin johonkin helsingin sanomiin vuonna -52 on mahtanut tuntua; nii, onks pakko mulkkaa!?!

Taa mesta missa nyt olen taalla rannikolla on ihan mukava, mutta taalla on liikaa dokaavia turisteja ja ranta muistuttaa pelottavan paljon intiaa,tosin ei taalla ihan niin paskasta oo (tietenkaan, ei taa nyt mikaan intia sentaa oo)... Ainoa asia minka takia tanne kannatti tulla oli sukellus, mika oli ihan jees, tosin nakyvys oli valilla surkea, jotain 4-5metria eli ei juuri mitaan - valilla tuntui vahan pelottavalta tosiaan kun muutaman metrinkaan paahan et nae mitaan ja kaverkin katoaa helposti ja nopeasti kun hetkeksi unohdut pallistelemaan jotai fisuja... En sit kuitenkaan uinut suoraan pain haita mita eniten kuumoilin, itseasiassa en nahnyt mokomia ollenkaan mika vahan harmittaa :( Muutamia aika makeita juttuja nain kuitenkin, kuten ihan jarjettomia, siis oikeasti _jarjettomia_ maaria meduusoja, pienia ja pinkkeja ja sellaisia mitka ei polta, ja sukelsin niiden kaikkien alta... ne tuntui kun joltain ihme hyytelopalloilta kun ne osuu sua joka puolelle, kuin uisi keskella jotain meduusasoppaa... kerran kun tultiin takaisin pintaan jouduttiin tosin uimaan sellaisen meduusaparven lapi, jotka omasi poltinlonkerot, se ei ollut kauheen hehkeeta... Ja jotain puolitoistametrisia rauskuja, siis megaisoja, en tajunnut etta ne edes kasvaa niin isoiksi... Mutta pahein juttu minka oon nahny pari kertaa on mustekala!!! Mustekalat rules!! se on maailman megaparayttavin olio, huhhuh, se vaihtaa varia maailman psykedeelisimmalla tavalla. Ma haluun mustekalan!! Ja sit oon nahnyt ihan oikean uponneen laivan nyt, sekin oli aika siistia. Menkaa sukeltamaan ihmiset!!
 
 
13 April 2008 @ 02:54 pm
Sademetsa tuoksuu
puhtaalta
kauniilta
vapaalta.
Tuntuu hyvalta hengittaa
ilmaa ilman lisa-aineita.
Luonto on hiljaa
hyvin aanekkaalla tavalla.

Lintuja otokoita apinoita
kolibreja perhosia tuhatjalkaisia
ja ihmisia
nain tanaan
mutta eniten ihmettelin
nakymatonta
omaa mieltani.

Yksinaisyys yhtenaisyys mina muut maailma
kaaos jarjestaytynyt sekavuus
kitara huilu laulu
maailmanmatkaajat jotka ymmarsivat toisiaan
ja jakoivat hetken musiikilla
ja joku jopa sanoi sen aaneen:
veljia ja siskoja.

sain juuri suklaamunan
ja uuden ystavan
ja ystavan mukana
uuden lempinimen
"tinkerbell"
-----------------------------------------
 
 
11 April 2008 @ 06:56 pm
tanaan tein ruokaa jonne laitoin overisti valkosipulia ja vahan se oli hyvaa. ruuanlaitosta tulee aina sellainen olo etta olis himassa ikaankuin. olen mukavassa pikkukylassa ja hostellissa jossa asun on hyva kommuunimeininki. Eilen semmonen teksasilainen poika ja tanskalainen tytto ja mina mentiin metsaan ja loydettiin sellainen maailman hienoin puu joka on kasvanut jotenki ihan ihmeellisesti etta se on tavallaan ontto sisalta, tai ei sita osaa selittaa yhtaa (niinku joku selitti siita aikasemmin ja ite kuuntelin jotai et ontto puu, vahan laimeeta) kun se on vaan niin kummallinen. Siella puun sisalla on niinkuin tunneli ylos asti, ja se oli varmaan merkein 30metria korkea, siis korkein puu mihin meikalainen on ikina kiivennyt.... istuskeltiin hyva hetki "sademetsan katolla" ja kiipesin sinne tanaan viela uudestaan, kaunis kaunis paikka. Tosin astuin siella latvassa apinanpaskaan ja tein tuttavuutta (en niin mieluisaa) jonkun ison ant-look-a-liken kanssa, mut that's life. onneks en tippunu alas kun panikoin jotain niiden ottiaisten takia.
Nyt on kylma ja tanaan satoi melkein koko paivan, paiva oli sentaan melkein lammin. Taytyy liikkua pian rannikolle, oon saanut vahan semmosen kasityksen etta saan siella suomessa varmaan viela kuukaudenkin paasta tarpeeksi sadetta ja vilua.... Mutta tassa kylassa on vaa nii huippu tunnelma etta viela muutaman paivan haluan hengaa taalla, kivoja ihmisia tullut vastaan, mielenkiintoista etta taalla on varmaa enemman eurooppalaisia ja kanadalaisia kun jenkkeja, ja sen jotenkin huomaa tunnelmasta.... kaikki jenkit mita oon taalla tavannut on ollut sattumalta teksasista, jotai entisia lehmipoikia ja tyttoja, niillakin on melkoisesti erilainen asenne kun silla junttilaumalla joka runnoi mun sielua siella karibianmeren puolella.
oon tanaan myos korjannut kaikkia mun Intiasta ostettuja "laatu"vaatteita, ah indian quality <3 hyva etta tuli neula ja lanka mukaan, oikeastaan ainoa asia joka on ollut viela niitakin hyodyllisempi on musta raksateippi jonka ostamista riistohintaan kympilla mietin kauan kauan cittarissa pari paivaa ennen lahtoa. Oon muuten siunannut paatostani pari kertaa, olisin ollut iha kusessa ilman sita.  rinkka jonka otin himasta sai vahan gheton ulkoasun kun se oli melkein joka nurkasta kiinni teipilla pari paivaa reissun alun jalkeen....ja sit ostin tosi laadukkaan uuden piraattirinkan jollain kahellakympilla thaikuista ja nyt se on yllari yllari teippauksen tarpeessa....
 
 
Current Mood: laa-laa-land
 
 
09 April 2008 @ 07:41 pm
hipit soittaa kitaraa ja pariisilainen Greg kokkaa huippuhyvaa ruokaa pension santa elenan keittiossa. ikava on vielakin, mutta elama on ihanaa!
 
 
03 April 2008 @ 06:37 pm
Ok, en voi valittaa koska mulla on kaikki niin helvetin hyvin etta valittaminen tekee musta itsekeskeisen aalion joka ei osaa arvostaa sita minka sai, sovitaan etta taa on lievasti negatiivista palautetta kaikesta mita on tullut vastaan ja minka sulattelu kestaa hetken...
Mutta vittu etta on kamala koti ikava kylla ollut hetken, vaikka joka paiva on mukavaa katsella palmuja ja nauttia auringosta, ja en voi sanoa etta olisin surullinen tai masentunut, mutta tosi tosi yksinainen. Taa mesta on taynna typeria jenkkituristeja, joihin mulla alkaa menna hermot lopullisesti. Toki muutamia ihan mukavia ihmisia tavannut, mutta ei ketaan sellasta jonka kanssa pystyis kehittamaan ees jonkin asteen kaverisuhteen, ja olen ollut tassa samas mestassa nyt kaks viikkoa... Joka ikinen paikka missa oon ollut aikaisemmin, oon aina tavannut tosi mukavia ihmisia viimeistaan viikon hengailun jalkeen... tosin oon kylla aika tietoisestikin viettanyt aikaa omissa oloissani, en oo kaynyt oikeestaan missaa ulkona iltaisin syomisen lisaksi, ei vaan kiinnosta takalainen yoelama kovasti, kaikki baarit soittaa lahes joka ilta jotain paskaa reggae-ragga-dancehall-paskaa ja on taynna tosi kannisii ihmisii, ja olen jostain syysta kohdannut luvattoman paljon lahes isani ikaisia miehia jotka jostain syysta kelaa et mua kiinnostaa lahtee paneen niiden kanssa jos ne tarjoo mulle pari drinkkia, ts. juottaa mut vakisin kanniin, kun melkein joudun huutamaan valilla etta en vittu tartte mitaan kiitos vaan tarjouksesta tosi paljon....
Yksin reissaamisen paskoja puolia overituristisissa paikoissa jotka on taynna isoegoisia (ja -mahaisia) jenkkituristeja "seksilomalla"....
 
 
 
27 March 2008 @ 05:19 pm
Eipa ole tullut paiviteltya tata, kun kelasin ettei tata kukaan luekaan (no nyt ei varmaa kyl ainakaa enaa....) ni en jaksanu kirjoittaakaan, mutta ilmeisesti joku viela muistaa mut kotona.
Tassa nyt jonkun sortin yhteenveto Intiasta, tai lahinna Goasta, "oikeaa" Intiaa nain vain bussin ikkunasta ja moottoripyoran selasta, seka kavaisin kylassa nimelta Gokarn, jossa oli Shivan synttaribileet, viikon mittanen inkkari"festivaali", ihan pahee meno oli. Mutta joo, Intia oli ihana ja kamala, melko rankka paikka valilla kestaa. Eniten vitutti kaikki se paska ja se populan maara, Goalta oli vaikee loytaa itselleen ees tilaa biitsilta, vaikka sesonki oli niinku muka jo vaha niinku ohi.... Ja itseasiassa, en uinut intiassa kertaakaan. Eka syy oli se etta vesi oli nii vitun paskasta (nain aika monta jokea jotka kaikki laskee mereen, ja ne "joet" muistutti kylla enemman jotai likaranneja, hajua ei voinut paikoin ees kuvailla....) ettei hirveesti tehnyt mieli hypata sinne... Toiseksi olin nii vitu fiksu et vuokrasin skootterin vaikka tiesin tavallaan jo alussa ettei se paaty hyvin... No, ajoin sit kolarin ja sain tikit oikeeseen polveeni, ja sitten kun se haava oli parantunut niin karvensin toisen jalkani valittomasti moottoripyoran pakoputkeen... Jee! Mut joo, se kolari josta kaikki nyt varmaan sit haluu tietaa, joo oli se mun omakin moka tavallaan, ku en ole ajanut skobaa ikina niin en tajunnut etta niissa on nii paskat jarrut... Ajoin bussin perassa (oli kyl iha reilu turvavali) joka ensi kiidyttaa suoraa tieta ja sit vaa iskee jarrut pohjaa ja pysahtyy keskelle ei mitaan ( ei ollu mitaan pysakkii tmv, mut eipa niilla nayttanyt sellasia paljo olevan muutenkaa, bussit vaa pysahtyy keskelle risteyksia tai iha mihin vaa ja ottaa kyytii). Se bussi pysahtyi jostain 30-40km tuntivauhista jossain kolmessa sekunnissa, ja mulla oli se kolme sekunttia aikaa tajuta etta meikalaisella ei oo iha yhta tykit jarrut alla... masahin sit siihen sen bussin ja vastaantulevan auton valiin, joten voin olla ihan helvetin onnellinen etta olen elossa (o tullut oltua asiasta erikoisen iloinen joka paiva kyseisen tapahtuman jalkeen) ja vajaassa parissa viikossa taysin terve, koska skootterin etuosasta ei jaany ehjaks paljo muuta ku toinen peili... ja kyparaa ei ollut tietenkaa ku se ei oikein kuulu paikalliseen liikennekulttuuriin...joten ois voinut kayda aika paljo huonomminki. Eniten koko hommassa vitutti se jalkiselvittely, helvetinmoinen sotku ja inkkarit ei meinannu laskea mua ees sairaalaan tikattavaks, seisoin siina joku puol tuntii polvi veressa ja koitin kysya saisinko taksin lahimpaa sairaalaan mitenkaa,se jalka oli aika allottavan nakoinen kuitenkin (ja lekuri kyl totes etta luu nakyy)...Inkkarit sanoo etta you wait police here ja vittu piste. Sit semmonen mukava ruotsalainen Pedro pysahtyi pratkalla siihe ja kysy et tarviiks apuu ja olin et joo, voisin menna laakarii morjestaa ja se sit tarjos mulle kyydin. Ilmoitin etta tuun takaisin heti ku se polvi on hoidettu, mut mun piti tosiaan melkein huutaa niille enste etta hei kamoon jos mun paa vuotas tallee nii sanottekste sitteki vaa et you wait police here...!?!?!? Intialainen sairaala oli ehka paras missa olen kaynyt, vaikka ei nyt siis sillee mitenkaa hehkee mesta mutta pirun nopee palvelu, ei turhaa paperisotkua eika venailua (jouduin kaymaan siellla joka paiva jonku vajaa pari viikkoa vaihdattamassa sidetta, ne pisti kaikkie tulehdusten takia vaikka mita psykedeelisia mommoja mun haavoihin...).
En tieda mika siella intiassa oikein on kun kaikki menee sinne, tapasin randomilla melkoisen maaran tuttuja ja kavereita suomesta, mika oli ihan huippua koska se tapahtui just kun alkoi olee yksin reissaamisesta vahan hohto poissa ku vaa kaikki kulttuurierot itketti ja ei jaksanu sonkottaa englantia koko ajan mut minkas teet jos yksin oot...
Tutustuin myos ihan huippusakkiin siella, mutta kaikki oli muita reissaajia, paikallisiin kontakteja tuli tehtya tasan yksi Mumbaissa, mika oli kylla mukava kokemus, mutta harmi etta jai vaan yhteen, tai toki juttelin myos hostellinpitajien ja joidenkin kauppiaiden kanssa jotain, mutta vahiin jai lopulta... Thaimaassa hengasin melko paljonkin paikallisten kanssa, tein mm batiikkimaalauksen sellaisen ihanan taiteilja-Tobin kanssa jonka englanti oli ihan kokkoa mutta jotenkin se mulle kaiken onnistu selittaan... :) Ja taallakin olen jo viikossa yhteen paikalliseen tutustunut vahan paremmin ja aika paljon jutellut monenkin kanssa (kaikki ei vaan puhu englantia taalla ollenkaan, mun on pakko ottaa joku espanjan kielikurssi et opin ees ruokani tilaamaan...). Mutta Intiassa valitettavasti kaikki paikalliset jotka puhuu sulle 99,9% varmasti haluaa etta kaivat kuvettasi, mista niita ei pitaisi syyttaa koska ei se yksittaisten ihmiste vika ole etta niilla menee nii huonosti, mutta silti se luo sellaisen varauksen ja ainakaan itse en voinut sille mitaan mutta alle viikossa opin valttelemaan jokaista intialaista joka tulee puhuun mulle kadulla... Raivostuttavinta oli se, etta kun joku kangas- tai koru- tai mika-vaan-myyja hyokkaa sun kimppuus kadulla tai rannassa (missaan muualla ku omilla mestoillas ei ole olemassa kasitteita "oma tila" tai "oma rauha") niin se roikkuu kiinni ja kiljuu millo mitaki iskulausetta ("come to look my shop" jai mieleen aika karmivankin liian todellisesti, tulee kyl aina mieleen ku intiasta on puhe) ja ei muute hellita helpolla jos et joko ole vaan tosi toykea tai valehtele ettei ole rahaa. Oli alussa tosi rankkaa kohdata se maara kaikkee paskaa minka keskella ihmiset elaa ja vitun kapitalisti-sikapossu-olo omien rahojensa kanssa, mutta that's world, ei mun ropot niita paljoa auta eika niilla sita ongelmaa ratkaista, siihe oli vaa pakko ottaa joku asennoituminen ja tottua, tottua myos oleen vitun tyly ja nihkee.... kerjaaville lapsille ei herunut ropoakaan meikalaiselta... mua alkoi raivosteuttamaan se lopussa aika pahasti, koska ne skidit on kuitenki kaikki vanhempiensa toimesta siella kadulla, ja nimenomaan siksi etta ne tienaa paremmin ku niiden vanhemmat jos ne itse kerjaisi, ja kuulinpa jutun, etta moni kerjaava skidi ansaitsee paivassa tuplasti sen mita yksikaan kojunpitaja...mutta kas, mitas kerjaavat lapset tekevat kun ne kasvaa isoiksi? ne varmaan kerjaa lopun ikaansa, kun ei niille muuta opeteta... ja sit ku ne on kakskyt ja liian isoja nayttamaan sopoilta ja tienaamaan saalista hyvin, niin voisin lyoda vetoa etta aika moni niista hommaa lapsia vaan ettei tarvi enaa itse kerjata ja sais enemman massii... vittu hei oikeesti, se populan maara rajahtaa kasiin iha just ja mitakohan sit jos siella on parinkymmenen vuoden paasta kokonaisen kansakunnan verran ihmisia jotka vaan kulkee kasi ojossa ja sanoo "money,money"... En nyt sano etta kerjurit on laiskoja ihmisia jotka ei jaksa tehda toita, totta kai totuus on ettei suurimmalla osalla vaan ole mitaan mahdollisuuksia tienata elantoaan, mutta vaittaisin et koska siella niin paljon ihmisia vaa oikeesti opettaa lapsensa kerjaamaan, nii ei ne varmaan oikeesti keski tai mietikaan tekevansa muuta sit ku ne kasvaa aikuisiksi...ts. siita tulee niinku niitten "ammatti" ku ne kasvatetaan siihen, mutta oikeesti, ei se voi toimii noin.... tai vittuuko ma mistaa tiian, kuha spekuloin.
Se mita inhosin Intiassa eniten oli se etta ne on taydellisesti raiskannut luonnon siella... Kokonaisia jattimaisia peltoja taynna muovipusseja ja karkkipapereita ja kaikkee skeidaa mita voi kuvitella... Myos ne "joet" mista mainitsin oli paskaisimpia mita oon ikina nahnyt.... Ja ilma on kamalaa, taynna kaikkee paskaa koska ne polttaa kaiken muovin ym joka paikassa, joak paiva (hindissa tai sanskriitissa ei todennakoisesti ymmarreta merkitysta sanalle kierratys), ja autoja ja kaikkia paskoja moottorikulkuneuvoja on aika reippahin maarin kaikkialla... mun yska alkoi helpottaa heti kun paasin tanne costa ricalle, jote arvostakaa suomalaiset sita etta ette saa yskaa hengittamisesta ja etta aurinko ei laske joka ilta johonkin ihme sumupilveen... vaikka kelit olis mitka niin kyl mieluummin loppuelamani suomessa vietan ku intiassa jos pitais valita, voisi jaada intiassa reippaasti lyhyemmaksi meinaan, oikeesti ihmettelen miten kukaan elaa yli viiskymppiseks tommosissa oloissa...
Ja viimeseks taa mita renny totesi ku tormattii, et lehmat on onnellisempii lehmii siel ku ne saa olla vapaana: salee tavallaa onkin, mutta vapaus ja luonnollisuus onkin sit kaksi asiaa erikseen, jalkimmaisen elaman kokenutta lehmaa ei varmaan intiasta helpolla loydy koska lahes kaikkien lehmien paa-asiallinen ravinto on..... dididi-didiididiii-MUOVI!! (yksi kaveri naytti kuvan lehmasta joka seisoo kauniilla vihrealla pellolla ja syo ainoaa muovipussia joka sinne on lentanyt jostain) Maitokin on salee vitun terveellista intiassa, kun onneksi ne lypsaa kaikkia niita kahtasataa luurangonnakoista elainta joiden katselit eilen laiduntavan kaatopaikalla, eiku oho se olikin pelto.....
Mutta joo, nyt olen taalla vali-amerikan ihmemaassa, ja joudun saastamaan paljon rahaa kuitatakseni kaikki lentopaastoni, koska nyt kun oon nahnyt miten paskaksi ihmiset saa kaike laitettuu nii en halua etta se tapahtuu taalla myos, taa on maailman kaunein paikka ainaki musta, vaikka puolet tasta viikosta onkin ollut vahan pilvista ja sateista niin ei haittaa, luonto on sanoinkuvaamatonta, ja parasta on etta loysin paikan jossa paasen ratsastamaan naille ihanille rannoille ilmaiseksi jos vahan hoitelen heppoja myos ja autan siivoamisessa. Sukelluskin on ihan jees, nakyvyys oli vahan huonohko tanaan mutta varikasta elamaa taallaki on, tosin tyynenmeren puolella ilmeisesti viela parempaa joten seuraavaksi suunta sinne siis... kunhan ny oon hetken palautunut siita kolmen vuorokauden mittaisesta bussi-lentokone-matkustamisesti minka jouduin kokemaan tullakseni koko matkan Goalta tanne... Suihku&sanky oli arvossaan kun viimein saavuin tanne puerto viejoon... ja nyt ei paljon huvita edes ajatella istuvansa bussiin, vaikka etaisyydet taalla on kyl nii lyhyita etta maailman kuoppaisimmista teista huolimatta yksikaan matka ei voi kestaa kymmentakaan tuntia (intian n.16-tuntisten bussireissujen jalkeen ei siis enaa pitais tuntuu missaan...). Eika ole kylla tarvetta liikkuakaan juuri nyt, taalla on kaikki mita halusin ja tarvitsin... :)
Adios!
 
 
30 January 2008 @ 01:07 pm
En ma paase taalta minnekaan. Ei innosta hikinen bussireissu ja taalla olis vielakin vaikka mita tekemista.. Tapasin Tuomaksen ja Ninginkin tossa joku paiva sitten ja eilen vietettiin mukavaa rantsupaivaa porukalla... Suunnitelmissa olis vuokrata vene ja menna snorklailemaan jonnekin saarille tassa lahistolla ja sit voisin viimein kokeilla sita kiipeilya ihan varusteiden kanssa. Toissapaivana kavin vahan leikkimassa hamahakkimiesta, koitin paasta sellaiselle laguunille joka on vuorten katkossa, ja fiksuna lahdin varvastossuissa ja teloin jalkani joten en sit kiivennyt sen laguunin rantaan asti... joku paiva pitaa kylla menna sinne uudestaan (ja pistaa kunnon kengat jalkaan), oli se niin hienon nakoinen paikka... tuntui kun mut olis paiskattu suoraan jurassic parkiin :D etta paljon on tekemista, vahan liikaakin kun ei osaa paattaa mita sita seuraavaksi tekisi, pelkka rannalla makaaminen on kylla vahan aliarvostettua taalla, voisin ehka pyhittaa moiselle yhden kokonaisen paivan. Kyl ma tasta matkaani kohta jatkan, etta ehtisin edes pari saarea koluamaan thaimaasta..
Mutta joo, alyttomin juttu on naa ihmiset joita talla reissulla on jo ehtinyt tulemaan vastaan. Tutustuin sellaiseen itavaltalaiseen Hannekseen joka on psykologi ja kiinnostunut kaikista energiajutuista ja muutenkin loytyi tosi paljon jutunaihetta. Koin jotain todella suuria oivalluksia itsestani kyseisen henkilon kanssa, myos ehka sain vahan lisaa uskoa itseeni. Surullista on ettei enaa ikina ehka kykene nakemaan niita ihmisia joiden kanssa kokee hienoja hetkia taalla etelan auringon alla. Mutta toisaalta uskon todella etta pysyn jonkinlaisissa tekemisissa joidenkin niiden ihmisten kanssa vaikka elama kuljettaakin kaikki eri paikkoihin. Eipa sita sanoilla juuri saa selitettya, hiljaisuus ja hymy kertovat paljon enemman toisinaan.
Tietenkaan uudet ihmiset eivat saa mua unohtamaan sita miten hienoja ystavia mulla on kotona, kaipaan teita ja monet kerrat paivassa kaytte mielessani. Tuntuu vain etta uusien suhteiden luominen on Suomessa kamalan vaikeaa kun tottuu siihen etta tuntemattomiakin voi katsoa kadulla silmiin ja sanoa terve. Oikeastaan on kai vahan toykeaa olla  tekematta niin, ja eihan sita aina ehka jaksaisi hymyilla mutta toisaalta mieluummin nain pain kuin katseiden valttelya ja kurttuisia otsia minne ikina katsotkaan. Tuntuu silta etta mulla on kamalan vahan ystavia lopulta siihen nahden miten paljon maailmassa tuntuu olevan ihmisia jotka ymmartavat ja nakevat asioita samoilla tavoilla. Ja on surullista etta tiedan etta kun tulen suomeen jaksan ehka viikon hymyilla ja toteuttaa naita kauniita sosiaalisia tapoja joihin taalla tottuu, ja sitten kyllastyn saamaan niita hulloko-toi-on-katseita ja tuijotan tyhjyyteen otsa kurtussa. Samalla myos aloitteiden tekeminen muuttuu hankalaksi, en voisi kuvitellakaan menevani yksin baariin suomessa ja vain lyottaytyvani johonkin outoon porukkaan, vaikka sita tapahtuu nyt ilman etta mitaan tarvitsee varsinaisesti tehda, tilanteita vain tulee...
Mutta nyt taidan lahtea jatkamaan matkaani ja katsoa millaiseen tilanteeseen se minut johdattaa :)
 
 
25 January 2008 @ 07:08 pm
Olen kokenut monta ihmeellista asiaa viimeaikoina... Eilen tein rannalla hiekkalohikaarmeen, uppouduin leikkimaan sinne niinkuin pieni lapsi keskelle ihmisia ja sai viimein kokea taydellista valinpitamattomyytta ulkoista maailmaa kohtaan. Hetken oli vain hiekkaa josta tuli lohikaarme.  Tahtitaivas on melko eri nakoinen kun suomessa. Olin eilen vahan juhlimassa ja meni melko myohaan ja olin sellaisella kallioiden eristamalla rannalla mista kavelin laskuveden aikaan rannan kautta omille mestoilleni. En nahnyt ketaan koko matkalla. Koko jattimainen ranta kuunloisteessa jylhien kallioiden ymparoimana, meinasi tulla tippa linssiin kun  jain viela tunnelmoimaan varmaan tunniksi sita autiutta, hiljaisuutta ja aaltoja ja tuhansia tahtia.. Ja tanaan menen uudestaan ehka juuri ennen kun aurinko nousee jos en paady taas juhlimaan ja menemaan myohaan nukkumaan, koska tanaan oikeasti pitaisi nukkua tai saatan alkaa olemaan psykoosialttiissa tilassa kohtapuoleen nain vahan nukkumisen jalkeen: olen nukkunut niin vahan etta ajantajukin on mennyt ihan sekaisin, tuntuu etta olen ollut taalla jo melko kauan kun vuorokaudet tuntuu melko pitkilta jos valvoo keskimaarin reilut kakskyt tuntia ja nukkuu vaan loput nelja.... Tanaan olen ollut koko paivan ratsastamassa, paasin toteuttamaan sen baywatch-unelmani eli kiitolaukkaa paratiisirannalla... Mieleton kokemus, mutta eipa sita paljoa viitsi kuvailla, antaisi vain liian lattean vaikutelman kuitenkin. Parasta oli toki se, etta tallia pyorittava sveitsilaisnainen voisi mahdollisesti ottaa mut toihin (ei siita paljoa rahaa kylla saisi mutta harkinnan alla on, ihan tosissaan)
Eilen sita mieletonta tahtitaivasta pallistellessani tajusin sen ettei mulla kylla ole muunlaista tulevaisuutta suomessa kun jossai suljetulla pahasti masentuneiden osastolla rouskuttamassa pameja naamaan. Tai siis etta jos taalla ollaan vaan kerran niin pitaako mun oikeesti pilata elamani jossai loskasateessa jos se on kaikki vaan valinnoista kiinni... toivon etta muistan nama asiat sitten kun se saatanan oravanpyora ottaa taas kuristusotteen kaulasta ja alkaa riepottamaan.
 
 
Current Mood: univajari
 
 
23 January 2008 @ 06:28 pm
Paasin pois bangkokista vaikka siihen menikin paiva pitemaan kun oli tarkoitus... Matka oli melkoinen, 900 kilometria bussissa enka nukkunut koko yona silmallistakaan....Bussi lahti kuudelta illalla ja kello viisi aamulla se pysahtyy 200 kilometrin paahan Krabista, minne olen matkalla, Suratthaniin ja ilmoittaa etta odotelkaas nyt tassa kaksi ja puoli tuntia niin joku tulee noukkaamaan teidat jatkamaan matkaa. Puoli kahdeksalta pikku kadunvarsibaariin sitten vihdoin tuli kyyditys, ja olin ennen puoltapaivaa perilla Ao Raileylla (eli noin 18 tuntia siihen sitten menikin). Taa paikka on melkoisen lahella Koh Phiphia, eli saarta missa the beach kuvattiin, joten maisemissakin on ehka jotain pienia yhtalaisyyksia...;) Sinne Koh Phiphille en kylla oo menossa, se on kuulemma melko pilattu. Myos melkein kaikki muut (paitsi Alexander, jenkki johon tutustuin matkalla tanne) bussissa jolla tulin, oli menosa Koh Phiphille joten luulisin etta hyva jos siella mahtuu rannalla jalkansa suoristamaan. Taalla Ao Raileylla on aika leppoisaa (lievasti ilmaistuna): maisemat hivelee silmaa ja aktiviteettiakin loytyy, ajattelin kokeilla ainakin kalliokiipeilya, taalla on ilmeisesti yhdet maailman parhaista kallioista moisen harrastamiseen. Alexander itseasiassa mulle tota kalliokiipeilyakin mainosti, ja paatettiin ottaa yhteinen bungalowi, niin saastyy rahaakin vaikkei sita nyt viela ole ihan kamalasti mennytkaan... (eilen taisin kayttaa n. 4 euroa koko paivana, seka tietty busilippu, 10e) Sen lisaksi varmaan huomenna menen katsomaan mangrovemetsaa joka on Kabin keskustan liepeilla, iso pusikko keskella kaupukia missa on vaikka milla mitalla eksoottisia lintuja ja apinoita, sitten jossain 60km paassa pitaisi olla yksi Thaimaan vanhimmista isoista metsista, oikein kunnon viidakko kuulemma vaikkei siella tiikereita enaa olekaan... Ja totta kai ratsastamaan, varmaan muutamankin kerran talla viikolla... Loppuajan voisin pitaa itseni tyytyvaisena lillumalla Andamaanienmeren turkooseissa aalloissa (tosin ei enaa laskuveden aikaan, silloin rannassa uiskentelee jotain pienia kaloja jotka syo kuollutta nahkaa jaloista ja se nipistaa kun ne puree jatkuvasti). Nukkumistakin voisi harkita tosin jossain vaiheessa, en ole oikein vielakaan psyykkisesti normaalitilassa kun nyt olen taas ollut hereilla jotain 35 tuntia yhteen menoon... Mutta voisin menna viela syomaan ja juomaan olutta jollaista toivoisin kovasti suomessakin myytavan...ts. ei huvita nukkua :D Ja kaikista mahtavinta on se, etta ilmeisesti kaikki muut turistit on ankenyt sinne Phiphille tai jonnekin muualle, taalla on melkeinpa tosi hiljaista vaikka pitais olla sesonki taysilla paalla. Ei varmaan mitaan hulluja bileita tiedossa mutta mukavia hetkia varmasti, olen tavannut jo muutaman tosi mukavan tyypin. Ehka englantikin taas vahan hioutuu kun tulee sopotettua ja Alexader viela avuliaasti korjailee mun pahimpia virheita :)
Eipa ole kylla ollut kotiin ikava..... eika varmaan tulekaan ihan hetkeen, ei ehdi kaiken tan tekemisen ja ihmettelyn keskella.
Nyt illanviettoon etta voin olla tanaan kiltti tytto ja ehdin menna kymmenelta nukkumaan ja huomenna sportata koko paivan aamusta alkaen.
 
 
Current Mood: happy and tired
 
 
21 January 2008 @ 01:01 pm

Ensimmainen matkapaiva... Bangkok
On taalla kuuma, kuuma ja liikaa melua, ainakin bangkokissa... Odottelen iltaa, kuudelta lahtee bussi krabille, huomenna aamulla siis olen jo kaukana tasta saastepesasta.. En ymmarra miten ihmiset voi asua taalla, liian hektinen paikka, olen ihan hajalla jo nyt. En ole nukkunut kun ehka kolme tuntia edellisena aamuna. Olin eilen vain katselemassa paikkoja myohaan yolla kun saavuin ja jain sit sille tielle aamuun asti. En kylla juuri edes koskenut alkoholiin, olen vain ihan tiloissa tasta kaikesta ja niin ylivasynyt etta pelottaa etta kohta pukkaa joku psykoosi paalle. 

Yksinaisyys on pelottavaa, kaikista pelottavinta nain totaalisena: en ole missaan yksin, ihmiset juttelevat ja jokapuolella tapahtuu kun vaan paataan kaantaa. Mutta vaikka ihmisten kanssa kommunikoi keskustelut ovat kuin pikakelattuja elokuvia jotka loppuvat ennen kuin ymmarrat juonta. On mukava jutella, tavata ihmisia, katsoa silmiin, vaihtaa pari sanaa. Mutta kun se tapahtuu loputtomana toistona muutamassa tunnissa kymmenien eri ihmisten kanssa kaikki menettaa merkityksen, jokainen kohtaaminen on kuin huuto jostain sisalta, nyt mina en ole yksin, ja sitten sama pieni turvattomuuden kolaus kun viisiminuuttinen paattyy, toivotetaan hyvat lomanjatkot ja jatketaan eri suuntiin. Okei, yksi ilta vasta takana, ehka sita ehtii tulla vaikka millaisia hetkia eteen, mutta Bangkokista ma en oikein pida. En oikein pysty kasittelemaan mun paassa tan kokoista paikkaa: miten ihmiset elaa taalla, kuinka kaikki voi toimia ja miten ma en ole viela kuollut auton alle (voi helsinki ruuhka-aikaan, sua kaiholla muistelen). Ja mista ne kaikki ladyboyt tulee, niita meinaan piisaa ja ma en osaa sanoa mistaan etta mitka nateista ja siroista thaikkutytoista katkee hamosensa alle isoja salaisuuksia.... Ne nayttaa hei enemman naisilta kun naiset! Mut kiitan onneani etten ole taalla yksin miehena, koska eilen kun tossa Khao San roadilla tota menoa katselin ja yksi paikallinen osoitti mulle kaikki ohikulkevat tytsyt etta toi o ladyboy ja toi ei, niin itse en kylla mistaan olisi erottanut. Ei sita ensimmaiseksi uskoisi jos noin natin tyton (ja ne on kaikkia pienia kun barbiet!!) ottaa mukaansa, mahtaa olla moni iakkaampi lankkariaija saanut sydankohtauksen taalla jos ei ole olleet vaaroista tietoisia...

Saa nahda mita tassakay. Nyt on pakko lopettaa koska tassa paskassa nettikahvilassa on ilmastointi niin kovalla et tulee kylma... Ulkona on liian kuuma, mut thaimaalaiset taitaa luulla et turistit haluaa sellasen viismetria sekunnissa tuulen suoraan naamalle ettei ne saa lampohalvausta...

 
 
Current Mood: lost and wondering